Mielikuva logistiikasta on useimmiten rekkakuljetuksia, pumppukärryjä ja tavaroiden kantamista. Logistiikka on käsitteenä kuitenkin hyvin laaja ja sen päätehtävä on toimittaa materiaalit oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja oikean laatuisina matalimmalla mahdollisella kokonaiskustannuksella. Logistiikassa hallitaan käytännössä kolmea eri virtaa, jotka ovat: materiaalivirta, tietovirta ja rahavirta. Tietovirta on näistä kolmesta se, mistä kaikki alkaa. Laadukkaan logistiikan peruskivi on tietovirta, joka ensisijaisesti kertoo mitä materiaalia tarvitaan, missä, koska ja kuinka paljon. Tämän lisäksi on erittäin tärkeää, että materiaalit on nimetty yksiselitteisesti ja materiaalit on merkitty mahdollisimman laadukkaaasti. Edellä mainittujen perusinformaatioprosessien ollessa kohdallaan, tietovirta on operatiivista toimitusketjun statusten seuraamista, jolla varmistetaan yhteinen tilannekuva toimijoiden kesken. Kun tietovirrat pistetään fiksusti talteen, saadaan dataa, jonka avulla voidaan parantaa logistiikan kokonaisuutta. Rahavirran hallinta antaa taas meille mahdollisuuksia muuttaa liiketoimintamalleja niin, että ne ohjaavat meitä korkeampaan kokonaisarvontuottoon. Tästä ei kannata puhua yhtään enempää ennen, kuin meillä on tietovirta hallussa. Perusviesti on: keskity logistiikan tietovirtaan!
Logistiikan tarve ja historia juontaa juurensa sodankäyntiin ja suurten joukkojen palvelemiseen. Tehtävänä on ollut pitää joukot toimintakykyisinä ja mahdollistaa niiden keskittyminen sotimiseen ja lepoon. Carinafourin näkökulmasta ajatellen logistiikan tehtävä on pitää ammattimiehet tekemässä sitä, mihin heidät on koulutettu ja mahdollistaa mahdollisimman tehokas ja keskeytymätön työ.
Kuten sanottua,tiedon hallinta on logistisen prosessin keskiössä. Sodassa tilannekuva muuttuu jatkuvasti – sotilasjoukot liikkuvat jatkuvasti paikasta toiseen – eteen, taakse, itään ja länteen. Taktisesta prosessista saadaan tietoja seuraavaan lokaatioon. Tiedon on ratkaisevaa olla ajantasalla, jotta tiedetään minne ammukset, tarvikkeet ja ruoka sotilasjoukoille tulee toimittaa. Tietoon liittyy myös vahvasti ennustaminen, kuten materiaalimäärien ja paikkatiedon ennustaminen. Ennustamista säädetään koko ajan tarkemmalla tiedolla – mitä lähempänä ollaan materiaalin käyttöä, sitä tarkemmaksi tieto muuttuu. Monesti unohdetaan kuinka vaativa tietoprosessi on – tietoprosessi on käynnissä paljon aikaisemmin kuin tieto siitä, mitä tavaraa tarvitaan ja milloin. Sodankäynnissä sotilaiden toimintakyky kärsii, mikäli sotilaille annetaan liikaa tavaraa mukaan. Teollisuudessa samaa ilmiötä kutsutaan ylituotannoksi – liikaa keskeneräistä ja turhaa tavaraa, jota on raskasta hallita.
Tietoprosessi rakennus- ja yleisesti projektiteollisuudessa rakentuu usein Excelin, puhelimen ja sähköpostin varaan. Näillä välineillä tiedon rikastuminen on lähes olematonta ja arvontuotto kehittyy ainoastaan perustuen niin sanottuun hiljaiseen tietoon, joka on toimijoiden oppimista kantapään kautta.
Tehtyjen työntutkimuksien mukaan rakennustyömaan työntekijä käyttää 20% työajastaan muiden työntekijöiden tavaroiden siirtämiseen, että pääsee tekemään oman työnsä. Kun taas ICONS-hankkeen (https://www.aalto.fi/fi/uutiset/ihminen-on-tarkein-osa-rakennusalan-digitalisaatiota ) tutkimuksen mukaan materiaalia siirrettiin työmaalla 8 kertaa ennen varsinaista asennusta ja asentaja oli mestalla ainoastaan neljänneksen työajastaan. Yksi pääsyistä näiden karmeiden lukujen takana on logistiikan informaatioprosessi: mitä, koska, kuinka paljon ja minne.
Sodankäyntiprosessit ovat tuhansia vuosia vanhoja, kriittisessä ympäristössä hioutuneita tapoja, joissa on ollut pakko onnistua. Vaakakupissa on ollut koti, uskonto ja isänmaa. Arvostetun, mutta nihilistisen vääpelin tehtävä on ollut hoitaa logistiikkaa yhtenä taktisena ja strategisena prosessina.
Logistiikka on vaativa ja ajallisesti pitkä prosessi, joka pitää sisällään materiaali-, raha- ja tietovirtojen hallinnan. Logistiikan tulee myös aina tuottaa selkeää lisäarvoa, kuten pitää tekijä mestalla ja hukka pienenä. Vääpeli mahdollistaa keskittymisen taisteluun ja lepoon. Kuka sinun yrityksesi vääpeli on? Kuka vastaa siitä, että tekijöillä on tarvittavat tavarat ja edellytykset silloin, kun niitä tarvitaan? Tekeekö Vääpeli töitä nykyaikaisilla työkaluilla, jossa tieto virtaa ja rikastuu?
